torstai 12. lokakuuta 2017

Walter Pall: lannoitus, substraatti ja kastelu - Osa III käytännön testausta


Mitä ideaa olisi puhua kasvatusmenetelmistä ja tekniikoista jos niitä ei meinaa itse käyttää, tai jos niiden käytöstä ei ole mitään kokemusta? Filosofioinnille ja pohdinnalle on toki aikansa ja paikkansa, mutta jos tarkoituksena on kasvattaa hyväkuntoisia bonsaipuita, on syytä myös lähestyä astiaa empiiristen havaintojen pohjalta.

Tällä hetkellä lähes kaikkien puiden kohdalla sovellan Pallin metodia. Lannoitteena on toiminut Puutarhan kesä (NPK 13-7-20) 10 ml/l annostuksella kerran viikossa. Lannoitan puut viikonlopun aikana perjantain ja sunnuntain välisenä aikana hieman siitä riippuen, miten olen kotosalla ja ehdin lannoitushommat hoitamaan. Lannoitteen sekoitan huolellisesti viiden litran vesikannuun ja käytän koko määrän kasteluun.

Tämän lisäksi olen antanut keväällä ja syksyllä kerta-annoksen kanankakkaa lisälannoituksena pienemmille kasveille arviolta ruokalusikallisen verran ja isommille kourallisen.

Maa-aines on kaikilla puilla suurin piirtein samaa sijoittuen 2mm-8mm raekoon välille. Osaan maa-aineksesta on sekoitettu karkeata turvetta n. 5 - 10 % mukaan.

Kastelen joka päivä puita reippaasti siten, että ylimääräinen vesi valuu ruukkujen pohjassa olevista reistä pois.


Seuraavaksi listaa omista koekaniineista:


Mänty #1 (kerätty 2015, kuollut 2017)

Mänty #3 (kerätty 2017)

Mänty #4 (kerätty 2017 kevät, kuollut 2017)

Mänty #5 (kerätty 2017 syksy)

Mänty #6 (kerätty 2017 syksy)

Mänty #7 (kerätty 2017 syksy)

Mongolian vaahtera (ostettu  2017 kesä)

Japanin lehtikuusi (ostettu 2017 kesä)

Löytökanto (kerätty 2017 kesä)

Jalava (kerätty 2016 kevät, siirretty ruukkuun 2017 kevät)

Kanadan hemlokki (ostettu taimi 2017 syksy)

Koreanpihta (ostettu taimi 2017 syksy)


Puiden lisäksi kesäkukat saivat osakseen samanalaisen kohtelun. Hyvin tuntuivat kasvavan, juuret kasvoivat hyvin ja maanpäälliset osat näyttivät voivan erinomaisesti.


Katsotaan puita seuraavan kerran keväällä miltä näyttävät. Harmi kun ei ole isompia ruukutushommia tiedossa, niin ei pääse näkemään puiden juurten kasvua tarkemmin. Mitä tätä tämän kesän kasvua katsoo ja varsinkin tuon ison männyn (#3) ja jalavan, niin erittäin hyvin näyttäisi homma pelittävän. Kasvu on hyvää ja terveenväristä ja puut tuntuvat kaikinpuolin voivan hyvin.


Walter Pall: lannoitus, substraatti ja kastelu - osa I metodi 

Walter Pall: lannoitus, substraatti ja kastelu - osa II selitys ja pohdintaa



tiistai 10. lokakuuta 2017

Walter Pall: lannoitus, substraatti ja kastelu - Osa II selitys & pohdintaa

Bonsaiharrastuksen periaatteet ovat lähtöisin muinaisesta Japanista josta ne ovat vähitelleen kulkeutuneet muualle maailmaan. Nämä periaatteet koskevat sekä puiden oikeaoppista muotoilua, että kasvatusta.

Koska näillä ohjenuorille on saatu todistetusti kasvatettua hyvännäköisiä puita, on jokseenkin luontevaa että näitä menetelmiä on otettu käyttöön myös Japanin ulkopuolella. Seuraavaksi on syytä esittää muutama tarkentava kysymys. Jos jokin käytäntö on toiminut vuosikymmenten takaisessa Japanissa, onko jotain perustetta olettaa että se toimii nykyaikana ympäri maailmaa samalla tavoin? Ja vielä oleellisempana: onko nykyään olemassa jotain helpompia tai parempia keinoja bonsaiden kasvatukselle?

Lyhyt vastaus kumpaankin kysymykseen on kyllä. Sekä maanviljelyssä että puutarhanhoidassa on otettu monia tieteellisen tutkimuksen varaan perustuvia edistysaskelia, jotka ovat mahdollistaneet vähemmällä vaivalla saadut paremmat lopputulokset. Maanviljelyä kuten myös bonsaiden kasvatusta voidaan perinneviljelyn tavoin edelleen harrastaa vanhojen periaatteiden mukaan, tämä ei ole  kuitenkaan tarpeellista.

Ongelmalliseksi uusien käytäntöjen soveltamisen juuri bonsaiden kohdalla tekee kasvatukseen liittyvä tieteellisen tiedon määrä, sitä ei ole juuri lainkaan käytettävissä. Tästä syystä eri menetelmien toimivuuteen liittyen voidaan antaa täysin järkevältä kuuluvia selityksiä, jotka eivät välttämättä perustu minkään tosiasioiden varaan, jotka saattavat heikentää puiden hyvinvointia, olla yhdentekeviä niiden kannalta tai jossain tapauksessa toimivia. Netissä sekä kirjallisuudessa näitä usein keskenään ristiriitaisia käytäntöjä ja huhupuheita linkitellään sitten menemään tosiasioina. Ei ole mikään ihme jos aloittelevan harrastajan pää menee pyörälle.

Toinen ongelma saattaa johtua konservatiivisista asenteista. Koska tietyllä tavalla on aina toimittu ja koska se ja se auktoriteetti sanoo niin, täytyyhän sen silloin olla totta. Uskoisin että juuri kyseenalaisten ja väärien toimenpiteiden sekä liiallisen hoppuilun seurauksena on syntynyt vakaa käsitys siitä, että bonsain harrastaminen täytyy olla jotenkin erityisen vaikeaa. Ja nämä vaikeudet voittaakseen täytyy noudattaa jotain hyvin monimutkaista kaavaa. Tästä syystä helppoja ratkaisuja ei oteta välttämättä helpolla vastaan.

Mikä sitten ratkaisuksi? Mistä tietää mitkä menetelmät toimivat ja juuri näissä olosuhteissa? Itse olen ottanut lähtökohdaksi sen periaatteen, että jos jossain neuvotaan tekemään tiettyjä toimenpiteitä tai käyttämään jotain tiettyä menetelmää, uskon tällöin pääasiassa niitä auktoriteetteja, joilla on esittää jotain konkreetttista todistusaineistoa toimivuudesta. Tämä tarkoittaa sitä, että haluan nähdä kuvia puista ja niiden kehityksestä. Tässä yhteydessä erityisesti edukseen ovat erottuneet Walter Pall ja Ryan Neil. Toiseksi olisi hyvä jos nämä menetelmät pitävät yhtä sen (tieeellisen) tiedon kanssa, joka liittyy yleisesti ottaen puutarhanhoitoon ja kasvien hyvinvointiin. Myös tässä yhteydessä edellä mainitut herrat nousevat esiin. Kolmanneksi luotan omaan kokemukseen siitä mikä toimii ja mikä ei. Jos jokin ei toimi, koitan silloin jotain muuta. 

Itselleni tuli todellinen ahaa elämys luettuani Walter Pallin käsityksiä modernista tavasta kasvattaa bonsaita. "Tuohan on sama asia kuin vesiveljely!" Jostain syystä olin saanut alussa päähäni, että puita kasvatetaan kuin huonekasveja, mullassa ruukussa. Vesiljelyn kohdalla olin havainnut sen chilien yhteydessä monta kertaa multakasvatusta luotettavammaksi ja tehokkaammaksi tavaksi kasvattaa kasveja.

Perinteisestihän bonsaiharrastajia neuvotaan varomaan liikakastelua ja lannoittamaan hyvin maltillisesti ettei tule "juurimätää", ruukuttaminen on syytä suorittaa myös vähintään kahden vuoden välein. Kaikki nämä ohjenuorat ovat toki ihan päteviä - kunhan vain eletään keisarin ajan Japanissa ja ruukussa käytetään helposti hajoavia orgaanisia maa-aineita.

Nykyään meillä on käytössä monia parempia ja kestäviä moderneja materiaaleja maa-aineksena. (Itse uskon Pallin tavoin, ettei sillä ole juurikaan väliä mitä aineksia käyttää, kunhan se on ilmavaa, kestävää, pidättäää jonkin verran vettä ja ravinteita sekä on jokseenkin oikean kokoista). Moderni maa-aines on otettu käyttöön, harrastajien keskuudessa, mutta kasteluun, ruukuttamiseen ja lannoittamiseen liittyvät käsitykset ovat monen kohdalla jääneet huomioimatta, ainakin jos Pallia on uskominen.

Sekä Neil että Pall lannoittavat agressiivisesti, myös syksyllä. Sama pätee kasteluun, Neil saattaa kastella puunsa (jotka pääasiassa ovat havupuita) kolmesti päivässä, Pall kerran päivässä ja oikein lämpöisinä päivinä useammin. Puut kastellaan reilusti siten, että ylimääräinen vesi valuu ruukun pohjissa olevista rei'istä. Neil käyttää biologisia lannoitteita ja käyttää niitä eniten keväällä ja syksyllä. Pallilla käytössä koko kasvukauden samat kemialliset lannoitteet ja keväällä ja syksynä lisäboostina ruukun pinnalle ripoteltua orgaanista lannoitetta. Yhdessä he ovat käsitelleet tuhansia puita ja homma näyttää tulosten perusteella pelittävän erinomaisesti. Kumpikin menetelmä toimii ja kokonaisuus on se joka ratkaisee. Itse valitsin Pallin menetelmän käyttöön sen vuoksi, että löysin sen ennen kuin olin kuullut Neilistä. Tämä lisäksi menetelmä on yksinkertainen, joka on tietysti plussaa.

Miksi Pallin menetelmä sitten toimii? Yksinkertaisesti siitä syystä, että se antaa puille kaikki niiden tarvitsemat raaka-aineet. Tämä tarkoittaa tilaa juurikasvulle sekä happea ja ravinteita juurille. Kun nämä perusperiaatteet ovat kunnossa, luodaan sillä erinomaiset edellytykset puiden kasvattamiselle ruukuissa.


Walter Pall: lannoitus, substraatti ja kastelu - osa I metodi

Walter Pall: lannoitus, substraatti ja kastelu - osa III käytännön testausta

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Muistiinpano lannoituksesta ja kastelusta

Tänään annoin vuoden viimeisen lannoitusannoituksen. Täysillä lannoitusmäärillä on menty kesän alusta lähtien tähän päivään saakka. Nyt lannoitus loppuu kokonaan. Keväällä lannoitusta jatketaan taas uudestaan puiden lähdettyä kasvuun.

Kastelua olisi kanssa tarkoitus vähentää, sillä sille ei ole enää tässä vaiheessa vuotta juurikaan tarvetta. Tähän mennessä olen kastellut kerran päivässä runsaasti siten, että ylimääräinen vesi valuu ruukun pohjissa olevista rei'istä pois. 'Huuhtelen' vielä muutaman päivän ajan maa-ainesta kastelemalla entiseen malliin, jonka jälkeen puita kastellaan noin kerran viikossa.   

maanantai 2. lokakuuta 2017

Leikkaamisen perusperiaatteet, leikkaaminen kahteen

Vastattaessa kysymykseen miten bonsaita leikataan, on syytä pohtia ensin hetki sitä miksi niitä leikataan. 

Pääasiallisena pyrkimyksenä on halutunlaisen muodon aikaansaaminen. Tämä muoto vaihtelee lajikohtaisesti, ’bonsaisääntöjen’ sekä omien subjektiivisten mieltymysten mukaan. Että tämä muoto saataisiin aikaan ja että puu pysyisi halutussa muodossa, täytyy sitä leikata säännöllisesti. Ja että puuta voitaisiin leikata, täytyy sen olla erittäin hyvässä kunnossa.

Havupuilla ja lehtipuilla leikkaamisessa täytyy kiinnittää huomiota eri asioihin. Ne käytännöt jotka sopivat käytettäväksi suurimmalla osalla lehtipuita ovat tappavia havupuiden kohdalla käytettynä. Ja edelleen sekä havupuiden että lehtipuiden sisällä on paljon vaihtelua sen suhteen, mitä voidaan tehdä milläkin lajilla ja mihin aikaan vuodesta.

Yksi asia leikkaamiselle on lajista riippumatta kuitenkin yhteistä. Se on leikkaamisen tekniikka, jota voidaan käyttää puiden hyvinvoinnin ja esteettisen lopputuloksen kannalta menestyksekkäästi kaikkien puiden kohdalla, oli kyseessä sitten ensimmäinen muotoilu tai valmiin bonsain hienosäätö takaisin haluttuun muotoon.

Tämä tekniikka on kahteen leikkaaminen, ja sitä voidaan käyttää niin isompien rungosta lähtevien oksien kuin tuoreen vuosikasvun muotoiluun. Tätä tekniikka voidaan havainnollistaa hyvin kuvien avulla.




Kohdassa 1 on oksa sellaisena kuin leikkaamattomat oksat hyvin usein ovat. Tässä oksassa on monta leikkaamista kaipaavaa kohtaa. Kun sitten lähdetään leikkaamaan, mietitään tällöin mihin puun kohdalla tarvitaan kasvua ja kuinka paljon. Tämän seurauksena tehdään sitten jokaisen haarakohdan kohdalla päätös siitä, mikä oksa poistetaan ja mikä jää jäljelle. Jäljelle jäävä osa voi olla hyvin pieni pätkä oksasta (2b), tai sitten lähes koko oksa (2a) sellaisenaan. Leikkaamalla puuta säännöllisesti vuosittain voidaan viidessä vuodessa saavuttaa esimerkiksi seuraava lopputulos.



Liikkeelle lähdettin kolmesta oksasta ja ajan kuluessa päädyttiin tilanteeseen, jossa oksia on 48. Jos liikkeelle olisi lähdetty sadasta oksasta, olisi oksia tullut 1600. On tietysti huomioitava, ettei kaikkiin oksiin aina tule välttämättä montaa tai edes kahta silmua, josta voisi valita mitä jättää jäljelle ja mitä leikata. Luonnollisesti sellaiset oksat voi myös poista kokonaan, joille ei näe olevan tarvetta puun kokonaissuunnitelman kannalta. Kaikkea kasvua ei myöskään aina välttämättä tarvitse jättää jäljelle, jos se ei sovi suunnitelmaan, jolloin ylimääräisen kasvun voi halutessaan leikata pois. 

Edellä näytetty oksa näyttää esimerkiksi seuraavalta ylhäältä ja sivulta päin tarkasteltuna. 






Ja edelleen puu voisi näyttää leikkaamisen jälkeen esimerkiksi seuraavalta.



Leikatessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että valo pääsee hyvin paistamaan kaikille lehdille/neulasille. Tämä tarkoittaa sitä, että kun törmäämme sellaiseen oksaryhmittymään, josta kasvaa esimerkiksi viisi oksaa eri suuntiin, jäljelle jätetään pääsääntöisesti kaksi vaakasuoraan kasvavaa oksaa. Ylöspäin ja alaspäin sojottavat oksat poistetaan, kuten seuraavassa kuvassa on tehty.

Kaikista tärkeintä leikkaamiseen ryhtyessään on huomioida puun kokonaishyvinvointi. Jos puu voi huonosti, ei sitä leikata. Myöskään sellaisia alueita ja oksia ei kannata puusta leikata, joissa kasvu on syystä tai toisesta heikkoa, vaan jättää suosiolla leikkaaminen myöhempään ajankohtaan (kuolleet oksat voi poistaa koska tahansa). Leikkaamisen suhteen ei kannata myöskään ahnehtia liikaa kerralla. Aina ei voi ennalta tietää mitkä osat lähtevät paremmin kasvuun. Saattaa olla, että suunnitelmat sitä myöten myös muuttuvat. Puun hyvinvoinnin kannalta on tärkeätä, ettei sitä rasiteta kerralla liikaa.

Tarkoituksena on jatkossa kirjoittamaan erilliset ohjeet eri puiden leikkaamiseen liittyen, sekä malliesimerkkikuvaukset omien puiden leikkaamisesta. Suunnitelmissa on ainakin kirjoittaa kuvaukset männyn ja kuusen leikkaamisesta sekä toimenpiteiden ajankohdista. 

perjantai 29. syyskuuta 2017

Jalavan vuosi

Jalava lähti keväisen ruukutuksen jälkeen suorastaan räjähtävän hyvään kasvuun. Uusia lehtiä on tullut vauhdilla kaikkialle parin eri kasvusysäyksen aikana ja ne ovat olleet terveen näköisiä ja kirkkaan vihreitä, kuten seuraavista kesäisistä kuvista käy ilmi.




Puu on saanut kasvaa vapaasti lähes koko kesän ajan. Mitä nyt on muutaman oksa tullut leikattua sieltä täältä, että on saanut uusia puutulokkaita ujutettua paremmin auringon valoon.

Syksy saapuu vääjäämättä ja lehdet ovat pikkuhiljaa alkaneet kellastua. Seuraavana keväänä olisi tarkoitus tehdä tälle kunnon muotoilu. Jäljellä jäävät oksat leikataan kohtuu lyhyiksi, noin parin silmun mittaan ja keiverrushommiakin on luvassa.

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Mänty #7 - shohin ainesta

Sieniretki muuttui ei niin yllättäen mäntyretkeksi. Tällä kertaa uhriksi erityisasemaan pääsi myös ei niin yllättäen pikkumänty. Tämä pisti vielä illan hämärtäessäkin silmään sen mielenkiintoisen rungon muodon ansiosta. Koitin vähän kuinka tiukassa on maaperässä kiinni. Ei kovin tiukasti ja aika kevyen tuntuisesti nousi. Juuria tuli mukaan ei kovin paljoa, ei kovin vähää. Sain sen istutettua kohtalaisen pieneen ruukkuun. Maa-ainekseksi tuli lecasoraa 3-6mm raekoolla.



Suunnitelmissa on antaa tämän kasvaa ainakin seuraavat kaksi vuotta rauhassa ilman mitään toimenpiteitä. Lopulta lähtee todennäköisesti kaikki kasvu tuon pienen alimman oksan yläpuolelta.

tiistai 12. syyskuuta 2017

Syksy saa ja savityöt sen mukana

Talven saapuessa bonsaihommat jäävät sivuun, ainakin puiden hoidon osalta. Aivan kaikkea toimintaa ei onneksi tarvitse työntää sivuun odottomaan muuttolintujen saapumista. Nyt uutena harrasteena mukana kuvioissa savityöt. Bonsairuukkuja tietty pääsääntöisesti teen.


En ole ennen mitään savesta tehnyt, joten aivan alkeista lähdetään liiikkeelle. Ensimmäisellä kerralla harjoitettiin makkaratekniikkaa. Myöhemmin luvassa levytekniikka ja lopulta olisi tarkoitus päästä dreijaamaan. Yhden kokemuskerran perusteella vaikuttaa oikein lystiltä, joskin haastavalta touhulta.