keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Japaninlehtikuusi 2018

Lehtikuusi heräili hiljalleen talvilevolta. Pieniä vaurioita oli nähtävissä talven vaatiessa veronsa. Yksi isompi oksa oli kuollut lähes kokonaan ja loppukesästä tekemä kasvu oli ollut pääsääntöisesti liian heiveröistä talvesta selviytymiseen. Selityksenä ison oksan kuolemiselle saattaa olla, että se on taittunut langoituksen yhteydessä. En kyllä muista että niin olisi käynyt.

Japaninlehtikuusen talviselviytyminen on siinä ja siinä näillä leveysasteilla, varsinkin kun kyseessä ei ole kotimainen kanta. Jatkossa tämä todennäköisesti pääsee talvehdituslaatikkoon. Sellainenkin täytyy jossain vaiheessa rakentaa.

Puusta löytyi heti keväästä myös jotain oudonnäköisiä toukkia, jotka aiheuttivat pientä vauriota neulasia syömällä. Epäilen näiden tulleen puun mukana, sillä muissa puissa näitä ei ole näkynyt. Vastaavia en ole aikaisemmin nähnyt muuallakaan. En nyt ryhtynyt tekemään mitään toimenpiteitä, mutta on syytä jatkaa tarkkailua ja katsoa mihin suuntaan homma etenee. Juuri tällä hetkellä tuholaisista ei ole havaintoja.

Suunnitelmissa on jatkaa rungon paksuunnuttamista vielä muutaman vuoden ajan, joten puu saa kasvaa suhteellisen vapaasti. Voimakkaan kasvun seurauksena viime vuoden langoitukset saattavat  leikata kiinni loppukesästä, joten niitä on syytä pitää silmällä.

tiistai 22. toukokuuta 2018

Ei mitään erityistä nähtävää - Mongolianvaahtera #2

Otsikostahan se keskeinen viestin sisältö selviää. Tälle vaahteralle ei tapahdu mitään ainakaan tämän kesän aikana. Kasvatan toistaiseksi vain nebaria ja rungon ensimmäistä viittä senttiä. Lisättäköön nyt vielä, että hyvin on lähtenyt talven jäljiltä kasvuun. Vähän näyttää persiljalta tässä vaiheessa kevättä.


maanantai 21. toukokuuta 2018

Mänty #9 - lohdutuspalkinto

Kerätyille puille on tapana antaa jokin nimi. Tätä voisi kutsua lohdutuspalkinnoksi. Tämä kun löytyi samalla kertaa, kun olin saanut havaita sähkölinjojen alusten raivauksen aikaansaannokset. Siinä tuhoutui aika monta kivaa puuta, joita olin ehtinyt katselemaan ja osaa jo leikkaamaan. Mutta ei se mitään, puitahan metsässä riittää. Parempaa nimeäkin ehtii miettimään myöhemmin, ihan kiva puu tämä kuitenkin on.





Puu kasvoi kiven päällä ja kun sitä koitti vähän tönätä, tuntui se antavan periksi. Tämä voi pitää hyvänä merkkinä keräämisen kannalta. Hetken aikaa juurakkoa tongittua, paljastuikin sitten ikävämpi yllätys. Valtavan kokoinen juuri kasvoi kallion rakoon. 


Ei siinä mitään, vielä lisää juurten tonkimista ja rungon lähettyviltä tuntui löytyvän ihan kelvollinen juuripaakku. Samoin osoittautui, että kallio olikin irtonainen ja sen välistä sai ujutettua suuren juuren juuripaakun kanssa matkaan. Jos rungon läheltä ei olisi löytynyt juuria, olisi puu jäänyt varmasti keräämättä. 





Hieman hassun muotoisen juuripaakun kanssa pääsi pyörän kanssa matkaa taittamaan. Ajattelin säilyttää myös tuon ylimääräisen paakun sellaisenaan vielä hetken aikaa. Leikkaan sen vasta siinä vaiheessa pois, kun neulaset ovat tulleet kunnolla esiin ja kasvaneet jo jonkin aikaa. (Puu nostettu 19.4.)

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Mänty #8


Tämän vuoden ensimmäinen nosto oli mänty, kuinkas muuten. Tänä vuonna olen hieman muuttanut nostofilosofiaani ja varsinkin havupuiden kohdalla nostokäytäntöjäni.

Kun lähden nostamaan puuta, olen jo ennalta käynyt katsomassa, minkä yksilön nostan. Näin pystyn paremmin varautumaan siihen, mitä työvälineitä tarvitsen nostamiseen, kuinka paljon aikaa siihen kuluu ja minkä kokoiseen ruukkuun/laatikkoon se istutetaan. Skouttiretket ovat niitä nimensämukaisia retkiä, niillä katsotaan mitä mahdollisia nostokohteita lähiympäristössä on.



Tämän männyn bongasin kalliolta linjojen alta viime kesänä. Se kasvoi pienessä kallion kolossa, joten nosto sujui helposti ja nopeasti. Pääsin samalla koittamaan keräysrepun toimintaa ekaa kertaa tositoimissa ja toimihan se.


Juurien käsittelyn suhteen olen ottanut myös toisenlaisen lähestymiskulman viime vuoteen verrattuna. Nyt pyrin häiritsemään juuripaakkua mahdollisimman vähän noston/istutuksen yhteydessä. Sellaisen mullan poistan tikulla rapsutellen, jossa ei ole juuria mukana, mutta heti kun juuria tulee näkyviin, jätän homman siihen. Maa-aineksena toimii Ibukin hohkakivi 4,5-5mm. Istutuksen yhteydessä kiinnitän puun mahdollisimman liikkumattomaksi ruukkuun/laatikkoon. Kun käytän puulaatikkoa, teen pohjan täyteen reikiä 3.5mm poralla. Lopuksi kastelen ruukun läpikotaisin ja lannoittamisen aloitan välittömästi.

Nyt tämä saa olla koskematta ainakin kahden kasvukauden verran.
 Mänty nostettu 17.4.

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Itse tehtyä makkaraa - ensimmäiset itse tehdyt ruukut

Nopeasti kuluu aika savitöiden parissa. Lystiä oli koko kurssin ajan. Tosin tuntuu hyvin vahvasti siltä, että kerta-annos viikossa kaksi ja puoli tuntia kerrallaan on minulle aivan liian pieni annos pureskeltavaksi. Tällä tahdilla tehtynä suunnitelmia on jo nyt valmiina ainakin seuraavan kolmen vuoden varalle, itselle ja muille. Eipä siinä, kyllähän tätä voi ihan rauhalliseen tahtiin tehdä, eikä minkään ruukun valmistumisella ole hoppu ainakaan puiden kannalta tarkasteltuna.



Oman tekemisen kohdalla paino oli koko kurssin ajan tekniikoiden opettelussa ja ihan vain tutustumista materiaaliin. Ensin harjoiteltiin makkaratekniikka, jolla tein ensimmäiset kolme ruukkuani. Niistä ensimmäinen päätyi roskikseen raakapolton jälkeen. Lasittamiseen en viitsinyt käyttää aikaa turhaan, sen verran ruma siitä tuli.


Toisen makkaratyön kohdalla päätin koittaa hieman toisenlaista muotoa, sellaista korkeampaa. Samalla koitin myös pintakuvion tekemistä. Lasituksessa homma kosahti ja lopputuloksesta tuli niin törkeä etten jaksa nähdä vaivaa edes kuvan ottamiseksi.



Kolmannessa makkaratyössä päätin tehdä mahdollisimman pyöreän ruukun, sellaisella puun kaarnan muotoisella pintakuvioinnilla. Mielestäni tästä tuli oikein onnistunut. Ainakin lasittamiseen asti. Liian paksu ja tylsä lasitus oikeastaan peitti ruukun hienoimmat osiot alleen ja teki siitä sellaisen muovisen oloisen. Jossakin tasaisemmassa ruukussa kyseinen lasitus olisi voinut toimia oikein hyvin.

Opittua tuli paljon jo näiden ensimmäisten makkaratöiden kohdalla:

 - ruukkua tehdessä on hyvä suunnitella etukäteen työvaiheet
 - ruukun jalat on hyvä tehdä valmiiksi jo samaan aikaan kun valmistelee muun ruukun.
 - lasittamista kannattaa testata koepalojen avulla
 - ruukun tekeminen ottaa aikaa. Saven on hyvä myös kuivua hieman eri työvaiheiden välillä. liian märän saven pintaviimeistely on hankalaa

Makkaratekniikan avulla saa helposti tehtyä ruukun ja makkaratekniikan avulla pystyy tekemään paljon muitakin muotoja. Itse olen kokenut levytekniikan kuitenkin palvelevan omia mieltymyksiäni ruukun rakentamisen suhteen paremmin. Levytekniikkatöitä olen tehnyt loppuajan. Niiden esittelyä jatkossa lisää.

tiistai 8. toukokuuta 2018

Chris Thomasin bonsaityöpaja

          Parisen viikkoa takaperin pääkaupunkiseudun bonsaiaktiivit järjestivät työpajatoimintaa. Paikalle oli saatu pitkän linjan konkari Chris Thomas meitä aloittelijoita opastamaan. Meno oli huisia, ja oppia kertyi paljon kaikille osallistujille, joita oli paikalle saapunut kokonainen 7. Oikein sopiva määrä yhteen työpajaan. Tapahtuma oli  äärimmäisen hienoa, näitä kaivataan ehdottomasti lisää tulevaisuudessa!

En nyt ala kuvia laittaan hirveästi, tai muutenkaan kuvailemaan menoa sen tarkemmin, siitä kuhistaan muutenkin koko lailla ympäri nettiä. Aattelin tehdä kuitenkin pienen yhteenvedon omista tekemisistä.

Minullahan oli sellainen tilanne työpajaan mennessäni, ettei sinne ollut kovinkaan paljon materiaalia katsottuna valmiiksi. Omat puut ovat siinä vaiheessa kehityksessä, ettei niitä pääse muotoilemaan. 


Onneksi oli yksi Jalava kaiverrusvalmiina. Itse en ole vielä ainoatakaan puuta kaivertanut, joten annoin homman suosiolla Chrisin hoidettavaksi. Näin pääsi lähietäisyydeltä katsomaan, miten ja millä työkaluilla homma hoidetaan. Samalla sai malliesimerkin kotiin vietäväksi siitä, minkälaista jälkeä kaivertamalla saa aikaan. Kyllähän näitä kaiverrusvideoita voi myös katsella netistä, mutta jotenkin niistä ei saa aivan samanlaista käsitystä, kuin paikalla päällä katsomalla. Lopputulokseen olen erinomaisen tyytyväinen. 


Varsinaista kaivertamista tärkeämmäksi koin kuitenkin keskustelun niistä suunnitteluun liittyvistä ratkaisuista, joita kyseisen jalavan suhteen oli mahdollista tehdä. Mitkä oksat jätetään, mitkä leikataan ja miksi, mihin kulmaan puu istutetaan ja mille etäisyydelle oksisto on tarkoitus tulevaisuudessa kasvattaa? Nämä kun ovat viimeasiassa juuri niitä oleellisimpia tekijöitä, joiden ympärille puu rakentuu ja lopulta ratkaisevat sen miltä se tulevaisuudessa näyttää. Ennen kaikkea halusin tuoda esiin myös omat näkemykseni siitä, mikä minun mielestäni olisi oikea suunta ja kysyä mitä Chris itse ehdottaa. Aika samankaltaiseen lopputulokseen päädyttiin ja oli helppo leikata turhat oksat pois. Yksin en olisi kaikkia uskaltanut leikata.

Tiesin ettei jalava yksin riitä työpajaan koko ajaksi tekemisiksi, joten päätin turvautua taimitarhan antimiin. Tämä meni vähän sillain kiireessä ja vain yhdessä taimitarhassa poikettiin aika lailla logistisista syistä johtuen. Olin alun perin ajatellut ostavani kuusen ja mahdollisesti jonkun muun. Menin ostamaan kaksi pihtaa.

Taimitarhaostoksissa on syytä kiinnittää huomiota ainakin pariin seikkaan. Ensinnäkin pitää varmistua siitä, ettei puussa ole käänteistä kapenemaa ja ettei sitä vain ole vartettu. Tämä tapahtuu ihan reilusti laittamalla käsi maahan ja koettamalla. Tämän lisäksi olisi kiva, jos puusta löytyisi jokin sellainen ominaisuus tai kummallisuus joka tekee siitä omaan silmään mielenkiintoisen. Kuvausta vastaava puu tulikin vastaan suhteellisen pian. Kiva, pieni tiheäkasvuinen pihta, jossa oli hyvin kapenemaa ja vähän jopa muotoa rungossa. Ongelma oli vaan se, että se oli talvehtinut maassa ilman ruukkua. Koska pääsääntöisesti ei kuitenkaan suositella tehtäväksi ruukutusta ja muotoilua samaan aikaan varsinkaan havupuiden kohdalla, päätin etsiä vielä ruukussa olevan puun. 

Tässä sitten menikin aikaa enemmän. Vastaan tuli vartettuja ja käänteistä kapenemaa tai ei niin mitään mielenkiintoista. Kunnes sitten lopulta löytyi pihta, jossa oli etsimiäni piirteitä. Täysin suora runko, joka kapeni tasaisesti ylöspäin mentäessä. Kädellä kun koitti, tuntui vielä kiva nebari. Tästähän saa loistavan formal upright -tyyppisen bonsain.       



Tai olisi saanut, elleivät kaikki ylimmät ja isoimmat juuret olisi olleet lahoja. Siinä sitten hetken aikaa ruukkua kaiveltua, löytyikin se käänteinen kapenema, jolle ei kovin paljon ollut tehtävissä. Ainoaksi ratkaisuksi jäi laittaa puu kallelleen ja näin vähän yrittää peittää koloa puun juurella.

Tämän puun kohdalla tarkoitukseni oli suunnitella ja langoittaa se alusta loppuun saakka pääasiassa itse, ja vain hieman kysyä Chrisiltä mielipiteitä ennen ja jälkeen tuunaamisen. Näin ajattelin voivani oppia eniten. Vähän tuli kiire loppua kohden ja nyt myöhemmin kun miettii, olisin voinut varata aikaa keskustelulle enemmänkin.

Lopputulokseen olen oikeastaan varsin tyytyväinen. Suunnittelu ja päätöksen tekeminen oli aivan valtavan lystiä ja myös monella tapaa todella haastavaa puuhaa. Mitä oksia jättää, mitä poistaa. Tämä taisi olla myös vuorossaan elämäni toinen kokonaan langoittamani puu. Aikaisempiin langoituskokemuksiin verrattuna homma sujui nyt verrattain vaivattomasti, kiitos talvella katsottujen langoitusopetusvideoiden. Vaikka aika paljon siinäkin on vielä harjoittelua. Nyt on kuitenkin lähes koko aika aina sellainen idea olemassa siitä, mitä langalla pitäisi tehdä missäkin kohtaa.

(Parempia kuvia puista laitan myöhemmin tulemaan)

perjantai 27. huhtikuuta 2018

Hiljaisuuden rikkominen


Kovin on hiljaiseksi jäänyt alkupuolen kirjoittelut. Ei siinä, etteikö olisi ollut tekemistä paljon, vaan pikemminkin päinvastoin. Hommaa on ollut senkin verran internetmaailman ulkopuolella sekä bonsaiden parissa että muuten, ettei ole oikein näppiksen ääreen ehtinyt vapaa-ajalla istahtaa. Tätä täytyy pitää pääasiassa verrattain positiivisena seikkana.

Tarkoitus on ollut laittaa aina silloin tällöin jotain pientä kivaa ja välillä vähän pohdiskelevampaakin tekstiä sekaan. Olen tosin huomannut nauttivani näyttöruudun ulkopuolella viettämästäni vapaa-ajasta sen verran paljon, että tarkoitus on aina jäänyt silloin tällöin mieleen juolahtavan ajatuksen tasolle. Ihmiselle tekee myös hyvää aika ajoittain vain istua alas ja olla vaan.

Tämä pistää pohtimaan suhdetta omaan bloggaamiseen yleisemminkin. Olen kokenut tärkeäksi sekä oman harrastukseni, että myös Suomen ”bonsaiskenen” kautta tuoda esille omia kokemuksia puiden parissa puuhastelusta. Sekä niitä onnistuneita esimerkkejä ja kokeiluita, että myös pieleen menneitä asioita. Ja ennen kaikkea pieleen menneitä asioita. Niistä kun parhaassa tapauksessa oppii eniten.  Toisaalta on sitten taas se aika, jonka kirjoittaminen ottaa. 

Tykkään myös lukea muiden aiheesta kirjoittavien juttuja, enkä varmaan itse olisi harrastusta tullut ikinä aloittaneeksi ilman Janinbonsait -blogia tai bonsaifoorumia. Blogin kirjoittaminen tekee myös hyvää sekä omien ajatusten jäsentämisen, että ylipäätään muun tekstin tuottamisen kannalta muissakin kuin bonsaiyhteyksissä. Olen toistaiseksi onnekkaasti onnistunut välttämään vapaa-aikaa syövän velvollisuudeksi tai työksi muodostuvan harrastamiseen liittyvän kirjoittamisen ”knock knock”, joka helposti ottaa enemmän kuin antaa ja lopulta alkaa syödä varsinaista keskeistä harrastamisen sisältöä.

Mutta koska kirjoittaminen on kivaa, tulee blogiin tulemaan uutta sisältöä myös jatkossa. Aihepiirejä ainakin kevään nostohommat, bonsaityöpaja, keramiikkatyöt sekä uusi piha!